Pesäpallon juhlavuoden kunniaksi Pesä Ysien juniorijoukkueet on nimetty seuralegendojen mukaan. Toisena esittelyvuorossa on D-tyttöjen kummipelaajana toimiva, kaikkiaan 13. kautta Pesä Yseissä ja kaikki sarjat laskettuna 267 ottelua Ysien paidassa pelannut Riina Surakka.

Kuka olet ja mitä teet nyt?

Olen Riina Surakka (os. Lassila) 51 vuotias entinen pesäpalloilija Pesä Yseistä. Nykyään seuraan pesistä lähinnä vain IPV:n ja poikani Rasmuksen pelien kautta. Olen naimisissa ja kahden aikuisen pojan äiti ja meillä on kaksi koiraa.

Työskentelen varhaiskasvatuksen opettajana Keltun päiväkodissa eskarilaisten ja viskarilaisten kanssa.

Vapaa-aikaa tykkään viettää ystävien kanssa, joista lähes kaikki on ,yllätys yllätys, entisiä palloilijoita =) Rakastan illanviettoja, saunomista, syömistä, mökkeilyä ja matkustamista hyvässä seurassa. Nykyään kuntoilen kun siltä tuntuu, lähinnä hiihtäen ja koirien kanssa lenkkeillen. Olen aktiivinen joutenolija!

Millaiset muistot Pesä Yseistä?

Ihanat muistot. Koko nuoruus ja varhaisaikuisuus meni pesistä pelatessa ja lopulta hyvinkin huipulla treenaten ja siihen panostaen.

Aloitin vuonna 1983 D-tyttönä ja silloin parasta oli tietenkin kesän pesisleiri! Superpesiksestä kirkkaimpana jäi mieleen kausi 2006 ja saavutettu hopea, mutta kyllä se koko matka mikä tehtiin 2005-2006 minun osalta oli parasta aikaa pesiksessä.

Viimeisen kerran pelasin Superpesistä kaudella 2014 viiden ottelun verran ennen välilevyn pullistumaa ja siitä seurannutta eläköitymistä. Olinhan toki jo lähes 44 vuotias, eli siinä on jälkipolville tavoiteltavaa =) Monien vaiheiden sävyttämänä pelasin Yseissä 1983-2014 välisellä ajalla, ollen välillä myös Viinijärvellä ja äitiyslomilla..

(Toim. huom. Surakka on vanhin Yseissä Superpesistä pelannut pelaaja 43 vuoden 7 kuukauden ja 30 päivän ikäisenä)

Mitä Pesä Ysit merkitsee sinulle ja mitkä parhaimmat muistot?

Parasta on ollut koko PY aika ja siihen liittyvät ihmiset, elinikäiset ystävät jotka olen saanut. Olla osa tiivistä joukkuetta jolla on yhteinen tavoite ja tehdä sen eteen töitä. Rakastin harjoitella ja pelata! Se oli kyllä ihan parasta myös. Eihän mistään muusta saa sellaisia yhteisiä onnistumisen ja epäonnistumisen (niitäkin tarvitaan) elämyksiä ja kokemuksia kuin urheilusta, se on fakta, ainakin minun mielestä tällä elämänkokemuksella.

Menestyminen on myös mahtavaa ja sitä kautta saatu tunne siitä että tehty työ kannattaa. Itseluottamus, itsekunnioitus ja tunne siitä että yhdessä olemme vahvoja antaa paljon eväitä myös myöhempään elämään.

Terveiset kummijoukkueelle

Hei mahtavaa, olet valinnut hienon harrastuksen!! Laji vaatii taitoa, älyä, nopeutta, nokkeluutta, voimaa, paineensietokykyä jopa kestävyyttä. Mutta kyse on myös joukkuelajista, jonka eteen kaikkien tulee tehdä parhaansa, jotta yhdessä onnistutaan, joskus ”kaadutaan”, ollaan osa tiimiä ja tsempataan kaikkia joka harjoituksissa ja peleissä.

Muista nauttia, se on tärkeintä, sillä varmaahan on vain tämä hetki.

Ihanaa pesiskesää teille!!